|
View
Etusivu
Sisällysluettelo
Takaisin |
Seuraavaksi Kristian Klinkman
Syyttäjä kysyy: Mikä teidän kokemuksenne on kasettialalta
Klinkman: Aloitin vuonna –82 valmistaa ensimmäinen videotehdas Vaasassa missä aloitettiin nää kopioida nää videokasettia ja olin koko ajan silloin yhteydessä miten videokasettia oli valmistettu ja lopetin sitä tai palvelu se oli Arbitrace nimellä silloin ja VTC video ja sitten viimeiset vuodet se meni Tapefagtory nimellä ja siinä ajassa rakennettiin kolme kappaletta tämmöisiä videovalmistamoa niin kuin tehtaita Vaasan seudulla ja siellä toimin niin kuin tehtaan johtaja ja siinä Tapefagtory joita valmistettiin vuonna –89 ja minä lopetin siellä vuonna –92 niin siinä valmistettiin ihan videokasettia pannukakusta joten kelattiin sitten latauskoneella ja valmistettiin niin kuin valmiita videokasettia plus sitten olin Agfan ryhmässä mukana tää oli sellainen kerho jota Agfa aikoinaan perusti ja me niin kuin matkustettiin silloin Agfan kaverin kanssa aika paljon ja kateltiin niin kuin maailman ympäri mikä materiaali oli tulossa mihin se kehittyi niin kuin tekniikka. Tekniikan kanssa olin jatkuvasti niin kuin yhteydessä
Syyttäjä: Mikä teidän työtehtävänne oli Vaasassa?
Klinkman: Rakensin muun muassa kolme kappaletta videomonistamoja ja yksi Helsingissä, autoin valmistamaan tämän Måndag yhtiön, joten tämä oli videomonistamo missä ne valmisti videokasetteja. Ja oli myös tämmöinen monistamo.
Syyttäjä: Sitten kysyisin teiltä kasetin valmistuskustannuksia. Kolmen tunnin kasetista on kyse ja ajankohta vuonna 1991-1993.
Klinkman: Siis kokonaishinta jos otetaan yksi, se minkä minä muistan siitä ajasta tai se mitä me maksettiin oli, sehän perustuu aihiosta eli tämmöinen niin sanottu video nolla, V-nollaks kutsutaan tätä muoviosaa. Niin, kun me käytettiin silloin Basf:n materiaalia, Basf:n on ihan hyvä ja kallis materiaali, se maksoi 2 markkaa 50 penniä meille. Nauha maksoi, se oli 5400 metrinen ja sen minimihinta nauhalle oli 98 markkaa silloin. Mutta tämä on todella priima tavaraa eli se on laadullisesti hyvää. Silloin oli markkinoilla 32 sentti eli US dollaria niin sanotut huonot aihiot, V-nollat. Ja minimihinta pannukakulle oli silloin noin 50 markkaa. Tähän lisäksi tulee sitten niin sanottu splaising teippi ja näitä millä nyt yhdistetään nämä nauhat, koska kun niitä kelataan niin tarvitaan tällaiset pienet teipit, mutta niiden hinta on per kasetti muutama penni. Siinä on se kokonaan.
Syyttäjä: Ja sinne tulee se yhteissumma
Klinkman: Mä olen joskus laskenut, mulla on se laskelma, mutta jos jaetaan 256 metri, jollen muista ihan väärin, 256 metri menee per kolmetuntinen. Kimmo Pärssillä (Pörsti) varmasti on ihan tarkat lukemat siinä, joten korjaa jos muistan väärin.
Syyttäjä: Todistaja vastaa sen minkä muistaa ja tietää.
Klinkman: Joo. Muistaakseni 256 metri on per kolmetuntinen. Se alkaa olla niin pitkä aika siitä kun tehtiin sitä viimeksi. Tänä päivänä niissä koneissa on niinku automaattisesti tätä, pannaan vaan sinne tämä tuntimäärä niin se laskee automaattisesti. Eli 256 metriä, ja pannukakku oli 5400 metrinen, jos jaetaan sitä niin saadaan se metrimäärä, mutta voi… ja silloin saadaan se kappalemäärä, montako saadaan, montako kasettia saadaan per kela. Eli jos tiedämme sitten että se on 98 markkaa niin saadaan se hinta per kasetti.
Syyttäjä: Paljonko se pannukakun hinta olikaan?
Klinkman: 98 markkaa
Syyttäjä: Käräjäoikeudessa päädyitte summaan 7-7 ja puoli markkaa.
Klinkman: Se kuulostaa niin kun se olisi ihan semmoinen realistinen.
Syyttäjä: Ja täällä esitutkinnassa vuonna –96 olette saaneet 7.44 markkaa.
Klinkman: mm
Syyttäjä: Ymmärsinkö niin että tämä laatu on hyvää tämän hintaisissa.
Klinkman: On se ihan, se on todella hyvää.
Syyttäjä: Tuleeko tämän päälle sitten yleiset kustannukset, palkat ja..
Klinkman: Palkat tulee kyllä tulee ilman muuta
Syyttäjä: Ja ettet laskenut tähän ilmeisesti veroja eikä kasetti maksuja |